Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut, rakkaat varsinaissuomalaiset,
Tänään en puhu teille talousarvion luvuista. Puhun teille suoraan sydämestä, en vain pelastus- ja ensihoitopalvelulautakunnan puheenjohtajana, vaan varsinaissuomalaisena.
Puhun niin kuin puhuisin torilla tutuille.
Puhun niin kuin puhuisin ruokakaupan kassalla tai bussipysäkillä ihmisille, jotka pysähtyvät ja kysyvät: “Miksi VPK-taloilta irtisanotaan sopimuksia juuri nyt, kun hätä on suurin?”
Moni kysyy tätä samaa kysymystä nyt joka puolella Varsinais-Suomea. Ja se on ymmärrettävää. Ja se on oikeutettua.
Yksi asia, joka tässä tilanteessa yhdistää meitä kaikkia, on tämä:
emme halua menettää sitä turvaa, johon olemme tottuneet ja jota jokainen meistä tarvitsee. Kun joku soittaa hätäkeskukseen, hän ei mieti hallitusohjelmaa,
budjettia tai virallisia valtuuksia
Hän miettii vain yhtä asiaa:
“Tuleeko apu ajoissa?”
Minä mietin tänään ja koko ajan
– sitä äitiä, joka seisoo keittiössä ja huomaa lapsensa putoavan tuolilta ja lyövän päänsä.
– sitä ikäihmistä, joka kaatuu pimeässä eteisessä eikä pääse ylös.
– sitä pelastajaa, joka kiireessä vetää varusteet päälleen, vaikka yöunet jäivät kahteen tuntiin.
– sitä ensihoitajaa, joka lähtee kiireellä potilaan luo, vaikka oma kahvi jäähtyy pöydälle ja oma selkä särkee eilisen raskaan vuoron jäljiltä.
Tämä on monien arkea. Se ei ole kaukainen tarina. Se on totta juuri nyt.
Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat huolissaan ja pettyneitä VPK-sopimusten irtisanomisista. Huoli ei synny tyhjästä.
Varsinais-Suomessa arvostamme suuresti sitä, että VPK-talot auttavat meitä , vapaaehtoisina, sydän edellä. Ja kun he pelkäävät tulevaisuutensa puolesta, mekin olemme surullisia ja huolissamme.
Lautakunta on jo käynyt asiasta asiallisen lähetekeskustelun, ja jatkamme sitä huomenna. Me tulemme antamaan näkemyksemme, jos enemmistö niin päättää.
Lopulliset päätökset eivät ole meidän käsissämme. Ja vaikka tilanne näyttää synkältä, minä en menetä vielä toivoakin.
Hyvät valtuutetut,
Kyllä me tiedämme, että tälläisiin tilanteisiin ei päädytty vahingossa.
Se, mitä nyt tapahtuu pelastuksessa, ensihoidossa ja Varhassa,
on seurausta hallituksen epäoikeudenmukaisista leikkauslinjauksita.
Hyvät valtuutetut!
Ihmettelen tätä performanssia täällä, kun hallituksessa istuvat puolueet eivät kritisoi hallituksen tekemiä leikkauksia, mutta täällä vastustavat Varhan tekemiä sopeutustoimia.
Politiikka ei ole vain populismia, siihen kuuluu myös selkäranka ja rehellisyys. Tämä pitää muistaa. Se pitää kertoa myös jokaiselle varsinaissuomalaiselle.
Siksi minä en syytä heitä, jotka nyt paikkaavat jokaisen aukon: hyvinvointialuejohtajaa,
tulosaluejohtajaa, tulosryhmänjohtajia ja
heidän tiimejään, pelastuksen ammattilaisia ja ensihoitajia.
Olen osittain nähnyt heidän työnsä. Se on hiljaista, väsymätöntä ja vastuullista työtä. He tekevät parhaansa. En koskaan syytä niitä, jotka kantavat vastuun muiden valinnoista ja teoista.
Uskon silti, että kun kansa puhuu yhdessä, mikään hallitus tai yö ei voi estää auringonnousua.
Minä uskon rohkeaan, rehelliseen ja reiluun yhteistyöhön.
Minä uskon työntekijöihimme ja työnhakijoihimme.
Minä uskon Varsinais-Suomeen.
Haluan toivottaa teille kaikille hyvää joulua. Haluan toivottaa hyvää joulua myös kaikille niille ihmisille, joita täällä edustamme
Ja tänään, kansainvälisenä vammaisten päivänä: haluan toivottaa hyvää iltaa kaikille vammaisille, taustasta riippumatta.
Kiitos.