Sairaalapaikkoja ja palveluasumisen paikkoja tarvitaan lisää
Koronapandemia on aiheuttanut ennennäkemätöntä kuormitusta sairaaloissa ympäri maata. Kuitenkin terveydenhuollon kapasiteettiongelmat ovat kyteneet pinnan alla jo pitkään ja vasta pitkittynyt pandemia on nostanut piilevät ongelmat näkyviin. Terveydenhuoltoa on tehostettu säästöjen nimissä jo vuosia ja samaan aikaan ympärivuorokautisenhoidon paikkoja on vähennetty ja palveluita on siirretty kodin seinien sisälle. Pandemia osoitti sen, että resurssit on ajettu jo liiankin alas ja nykyisellä tavalla emme täysin pysty vastaamaan pandemian kaltaisiin tilanteisiin.
Sosiaali- ja terveysministeriö on sote-uudistuksen valmistelussa yrittänyt selvittää sairaansijojen määrää ja tarvetta, mutta ongelmaksi on muodostunut reaaliaikaisen tiedon puute. Terveydenhuollon rekistereihin perustuvat selvitykset ovat jo valmistuessaan auttamatta vanhentuneita. Lisäksi sairaalan ilmoittamat paikka määrät osastoilla eivät kerro todellisuudessa potilaiden hoitoon käytössä olevien paikkojen määrästä, sillä esimerkiksi henkilöstöpulan tai sairaalainfektiotilanteen vuoksi voidaan lähes mielivaltaisesti sulkea osastoja joko osittain tai jopa kokonaan. Kaikkea tätä ei ehditä kirjata rekistereihin. Kokonaisuus sairaalakapasiteetin hallinnasta ei näytä olevan kenenkään käsissä.
Sairaalapaikkojen vähyys on johtanut päivystysten ruuhkautumiseen eri puolilla suomea, myös Varsinais-Suomessa. On tavallista ja asiaankuuluvaa, että päivystys voi ajoittain ruuhkautua sillä päivystyspalveluiden tarpeen ennustettavuus on epävarmaa. Ei kuitenkaan kuulu asiaan, että ruuhka ja epäinhimilliset odotusajat olisivat jokapäiväistä arkea yhteispäivystyksessä.
Yksi syy päivystysten ruuhkautumiselle on vaikeus löytää jatkohoitopaikkoja potilaille, jotka eivät esimerkiksi jatkuvan kaatuilun tai muistisairauden pahenemisen vuoksi ole enää kotihoidon keinoin hoidettavissa ja siten heitä ei voida sairaalasta kotiuttaa vaikka varsinaista sairaalahoidon tarvetta ei todettaisikaan. Heikentyneen toimintakyvyn taustalta harvoin löytyy mitään sairaalahoidolla parannettavaa sairautta vaan tilanteen ratkaisu on saada sellainen tuettu asuinpaikka, jossa saa tarvitsemansa avun arjessa selviytymiseen, osallistumiseen ja elämästä nauttimiseen niillä voimavaroilla, joita jäljellä vielä on. Nämä potilaat saattavat kuitenkin päätyä esimerkiksi erikoissairaanhoidon vuodepaikalle Yliopistolliseen keskussairaalaan, terveyskeskusten tai Turun kaupungin sairaalan osastoille. Tällainen on kuitenkin käsittämätöntä resurssien tuhlausta eikä palvele potilaiden parasta. Sairaalapaikat tulisi olla niiden potilaiden käytössä, joiden sairauden tila sitä vaatii.
Kaikki edellä mainittu aiheuttaa suurta kuormitusta sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille läpi koko järjestelmän. Kun henkilöstöä on vähän, joutuvat työssä olevat venymään entistä enemmän voidakseen toteuttaa tehtävänsä. Tehtävien hoito valtavan paineen alaisena, kiireessä ja vain minimivaatimukset täyttäen luo paitsi henkistä ja fyysistä myös eettistä stressiä kun kokee ettei mikään riitä eikä voi tehdä työtään hyvin, oman ammattietiikkansa mukaisesti. Tämä kuormitus lisää työuupumusta ja aiheuttaa henkilökunnan pakenemista muille aloille.
Varsinais-Suomen Vasemmistoliitto 5.3. 202