Odotan mielenkiinnolla ensi vuoden työtä. Uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä budjetin kanssa. Vaikka kuntien alibudjetointi painaakin tässä vaiheessa Varhan tilannetta, niin säästöt jatkossa erikoisterveydenhuollon rajojen poistuessa, kuntien välisen ostopalvelubisneksen loppuessa ja hallinnollisten säästöjen toteutuessa tulevat sallimaan meille keskittymisen olennaiseen, eli ihmisten hyvinvointiin.
Budjetti on melko lavea ja siinä on paljon pelivaraa, eikä se voi tällä hetkellä muuta ollakaan. Haluan nostaa esiin palveluverkkosuunnitelman tärkeyden budjetinjaossa tulevaisuudessa. Palveluverkon kehittäminen on suurimpia säästön ja järkevöittämisen paikkoja, mutta se ei saa tapahtua peruslähipalveluiden hinnalla.
Saamme paremmat palvelut ja todellisen hyödyn uudesta sotesta, kun suunnittelemme palveluiden järjestäminen maantieteen ja väestöpohjan valossa.
Väitän, että meillä on mahdollisuus saada sekä kehitettyä palveluitamme, että säästää menoista, palveluverkkosuunnitelman avulla keskittämällä isompia palveluita, mutta yhtä aikaa lisäämällä pienten asemien verkostoa.
Keskusta otti esiin lähipalvelujen tärkeyden. Jaan tämän hyvin syrjäisen seudun asukkaana. Asiakkaan, sekä hänen mahdollisen huoltajan tai saattajan liikkuminen on myös hankalaa järjestettävää. Meillä Paraisilla harva-asutetun alueen palvelu toimii siten, että Korppoossa lääkäri käy yhtenä päivänä viikossa ja Nauvossa kahtena. Kävimmekin Paraisten kaupungin kutsumana Tarmo Martikaisen (hyvinvointialueen johtaja) kanssa alkusyksystä tutustumassa yhteen tällaiseen pienasemaan.
On tärkeää, että palvelut pysyvät lähellä asiakasta, mutta kun luultavimmin kaikkia terveysasemia ei tulla tämän hetkisine palveluineen säästämään, niin esittäisin ideana tällaista lähilääkäri toimintaa, jolloin synnytettäisiin lisää pieniä monipuolisia asemia. Pienasemia voisi olla esimerkiksi kauppojen tai muiden palveluiden yhteydessä ja niiden ei tarvitse olla miehitettyjä joka päivä. Myös lähilääkärit voisivat mahdollisina tyhjinä hetkinään hoitaa etävastaanottoja. Meillä on aivan uudenlaiset mahdollisuudet räätälöidä palvelukokonaisuuksia.
Palveluverkkosuunnitelmassa tulisi ottaa huomioon tarvittavat resurssit, määrittää maantieteellisen etäisyyden maksimin lisäksi myös ajallinen etäisyys sairaanhoidon peruspalvelun äärelle – tämä yhdenvertaisten palveluiden takaamiseksi myös saariston asukkaille, joilla matkaa eivät mittaa kilometrit, vaan tunnit ja päivät. Etäisyys suhteutettuna väkimäärään loisi puitteet erikokoisten pienasemien verkostolle, jolloin ihmiset saisivat hoitoa nopeasti, henkilökunta tulisi tutuksi ja turvallisuuden tunne kasvaisi. Palveluverkkosuunnitelman kehityksessä haluan luottaa Martikaisen osaamiseen insinöörinä. Saavutettavuutta ja lähipalveluita ei saa unohtaa, vaikka joissain palveluissa keskittäminen onkin hyödyksi talouden lisäksi myös ammattitaidon keskittämisen näkökulmasta.
Vielä loppuun – yhteiskunnan hyvinvoinnista kertoo ehkä parhaiten vähäosaisimpien hyvinvointi. Kun tutkimme, miten onnistumme palveluissa, meidän pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti niihin mittareihin, jotka kertovat köyhimpien ja sairaimpien voinnin kokemuksesta. Ennaltaehkäisy on tämän kolikon toinen puoli. Kun nuoret etsivät elämänuraansa, pitää ottaa koppi niistä, joita uhkaa syrjäytyminen. Myös vanhusten hyvinvointi kertoo järjestelmämme moraalin tilasta. Monisairaat, vammaiset, kodittomat, päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset, erityisesti heidän tilaansa pitää priorisoida, jotta saavutamme todellista hyvinvointia alueellamme.